Paju on pian 7 vuotta vanha yritys ja koko tuon ajan olemme saaneet kuulla kuinka kallista palvelumme on. Tai konsulttien ja sosiaali- ja terveysalan asiantuntijoiden mielestä hintamme ovat edullisia, mutta luonnollisesti palvelun maksaja on toista mieltä.

Hintamielikuva, mistä se syntyy?
Yleensä mielikuvaan hinnan edullisuudesta tai kalleudesta vaikuttaa palvelusta saatu hyöty sen käyttäjälle ja kokemus asioimisesta ylipäänsä. Meillä kuitenkin maksaja ja palvelun käyttäjä ovat eri henkilöitä ja tästä syntyy edellä mainitsemani ristiriita. Koska mielestäni jokaisen yrityksen tulisi toimia vastuullisesti, eettisesti ja läpinäkyvästi, pohdinkin paljon sitä, että kumpi väittämä on oikea. Veloitammeko henkilökohtaisen avun palvelustamme liikaa vai liian vähän?

Perinteisesti henkilökohtaisen avustajan työ on pienipalkkaista hommaa. Avustaja-titteli siirtää työn automaattisesti työehtosopimusten alimpaan palkkaluokkaan ja kunnilla työstä maksettu korvaus lähtee 8,5 eurosta ylöspäin tuntia kohden. Mikäli työnantaja eli avustettava on Heta-liiton jäsenenä, hän saa 10,50 euroa tunnilta. Kunnasta riippuen joskus tähän tulee ajankohtaperusteiset lisät päälle, joskus ei. Moni avustaja pitääkin henkilökohtaista apua välivaiheena ”oikeisiin töihin” tai tekee sitä muiden hommien ohessa. Oli miten oli, näitä summia pidetään vertailukohtina palvelun arvoa mitattaessa ja luonnollisesti tässä mennään pahasti metsään.

“Suurin haaste tulee työhön liittyvistä mielikuvista. Jopa yllättävän moni sosiaali- ja terveysalalla toimiva ammattilainen pitää avustajan työtä kahviloissa istumisena, pelaamisena tai yleensäkin “kaveripalveluna”. ”

Suurin haaste tulee työhön liittyvistä mielikuvista. Jopa yllättävän moni sosiaali- ja terveysalalla toimiva ammattilainen pitää avustajan työtä kahviloissa istumisena, pelaamisena tai yleensäkin ”kaveripalveluna”. On totta että avustaja tekee näitäkin asioita ja monesti kehittää avustettavaan ystävyyssuhteen, mutta tässä katsotaan vain pintaa. Taustalla tapahtuu kuitenkin hyvin paljon muuta.

“Henkilökohtainen avustaja on joko ainoa avustettavan tai hänen omaisensa ammattilaiskontakti tai sitten hän on suuren asiantuntijaverkoston välillä toimiva viestinviejä.”

Kun tapaamme toisiamme Pajun sisäisissä palavereissa, eniten aikaa käytetään siitä keskustelemiseen, miten toteutamme palveluohjauksellisia, valmennuksellisia ja verkostoivia työotteita. Henkilökohtainen avustaja on joko ainoa avustettavan tai hänen omaisensa ammattilaiskontakti tai sitten hän on suuren asiantuntijaverkoston välillä toimiva viestinviejä. Meillä ei ole ollenkaan tavatonta se että työntekijämme murehtivat sitä että kuinka he voisivat auttaa perhettä paremmin tilanteessa, jossa perheen voimat ovat loppuneet ja avustettava uhkaa muuttua systeemimme väliinputoajaksi tai sitä että miten saadaan opettajat, kuntouttajat, palvelukodin henkilökunta ja perhe puhaltamaan yhteen hiileen avustettavan parhaaksi.

Paljonko sinulle pitäisi maksaa jotta olisit valmis ottamaan tämän roolin harteillesi?

Ajatellaanpa asiaa palvelun käyttäjien eli avustettavan ja/tai hänen omaistensa näkökulmasta. Suora kysymys: Voisitko sinä toimia työnantajana? Tiedätkö mitä sellaiseen rooliin tarvitaan? Mikäli olet yrittäjä, todennäköisesti tiedät ja olet ehkä valmis ottamaan kyseisen roolin, mutta tekisitkö sen jos työnantajuus ei liittyisi liiketoimintaasi vaan olisi lisävelvollisuus normaalin päivätyösi ja perhe-elämäsi lomassa eli suomeksi vapaa-aikana toteutettava velvollisuus? Tuskin houkuttelee, vai mitä! Vielä hullummaksi kuitenkin menee.

Kun luet tätä blogia, todennäköisesti tiedät että tällaista työnantajuutta odotetaan maamme vammaisilta oli sitten kyseessä liikuntarajoitteisuudesta, kehitysvammasta, autismista tai jostain pitkäaikaisesta sairaudesta. Normaalisti olemme tottuneet siihen, että ongelmatilanteissa saamme hyvinvointivaltioltamme sen verran apua että pääsemme taas omille jaloillemme, mutta tässä tilanteessa harteillesi sysätään vielä isompi vastuu. Hullua, eikö totta! 

“ Jos jotain tapahtuu tai työsuhteessa toimiva avustaja on tyytymätön tilanteeseen, hän voi pahimmassa tapauksessa viedä vammaisen tai pitkäaikaissairaan henkilön oikeuteen, jonka korvaukset he joutuvat maksamaan omasta pussistaan.”

Ollakseni ihan rehellinen, täytyy todeta, että jotkin kunnat auttavat työnantajavelvoitteiden hoitamisessa, mutta se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että avustettavalla säilyy juridinen vastuu. Jos jotain tapahtuu tai työsuhteessa toimiva avustaja on tyytymätön tilanteeseen, hän voi pahimmassa tapauksessa viedä vammaisen tai pitkäaikaissairaan henkilön oikeuteen, jonka korvaukset he joutuvat maksamaan omasta pussistaan. Työsuhdelait on kuitenkin Suomessa tehty sillä olettamalla että suurin osa työsuhteista syntyy yrityksen ja työntekijän välille. Työntekijää suojellakseen lait ovat monesti heidän edukseen. Paha juttu vammaiselle työnantajalle! Kysymys kuuluukin, että paljonko pitäisi maksaa jotta olisit valmis ottamaan tuon vastuun harteillesi?

Onneksi laissa on huomioitu nämäkin seikat. Kumpaankin tilanteeseen pystyy vaikuttamaan positiivisesti. Vammaispalvelulaissa sanotaan, että henkilökohtaisen avun palvelun voi saada myös ostopalveluna eli henkilökohtaisen avustajan voi saada yrityksen kautta, jolloin yritys laskuttaa palvelusta kuntaa ja ottaa työnantajavastuun itselleen. Samoin yrityksessä avustajat voivat saada parempaa palkkaa, kuten Pajussa on tilanne. Ja nämä vieläpä ilman että avustettava joutuisi maksamaan mitään tai vastaamaan henkilökohtaisesti mistään. Eikö tämä ala kuulostamaan enemmän siltä miten olemme tottuneet maamme vähäosaisia auttamaan?

Mitä vastasit kahteen aiempaan kysymykseeni koskien korvausta avustajan ja avustettavan velvoitteista? Laske summat yhteen. Paljonko sait? Onko se enemmän kuin 10,50 euroa?