Kuntoutuspalvelu Pajun syntymiseen on vaikuttanut kolme suurta tekijää: henkilökohtaiset kokemukseni kuulovammaisena, vahva tunne alamme ammattietiikasta sekä matkallani kohtaamani ihmiset. Koen olevani onnekas, sillä taipaleeni varrella olen kohdannut juuri oikeita mentoreita, innostavia asiakkaita ja löytänyt ympärilleni suurisydämisiä ihmisiä, joiden kanssa saan tänäkin päivänä työskennellä.

Vaikka Pajun tarina alkaa yhden ihmisen halusta löytää itselleen merkityksellinen työ, en olisi kirjoittamassa tätä tarinaa ilman matkallani kohtaamiani ihmisiä. Keitä nämä sankarini ovat ja miten tämä tarina saikaan alkunsa, sen haluan teille seuraavaksi kertoa.

Suuntaa vailla

Varttuessaan jokainen nuori elää vaiheen, jolloin joutuu pohtimaan sitä mitä haluaa aikuisena tehdä. Joillekin oman paikkansa löytäminen on helppoa, toisille se taas on vaikeampaa – minä kuuluin tähän jälkimmäiseen porukkaan. Nuoret monesti valitsevat tiensä vanhempien jalanjäljissä tai oman lapsuutensa haaveen mukaan. Vaikka omaan perheeseeni on kuulunut lehdenjakajaa, myyjää sekä lihanleikkaajaa, lapsuuden haaveammattini oli olla sarjakuvapiirtäjä tai itse sarjakuvahahmo. Kuitenkin sarjakuvahahmojen heikoista työllisyysnäkymistä johtuen päädyin harkitsemaan myös muita uravaihtoehtoja.

Minulla on ollut syntymästäni saakka keskivaikea kuulovamma. Nuoruudessani kuulovamma vaikeutti sosiaalisia suhteita ja hankaloitti opinnoissa menestymistä. Koska reagoin toisten puheeseen hitaasti, monet leimasivat minut herkästi tyhmäksi. Onnekseni minulla oli erinomainen kuntoutusohjaaja. Hän auttoi minua tarvittavien apuvälineiden hankinnassa, tiedotti vammasta koulussa ja suositteli erilaisille kuntoutus- ja vertaistukileireille osallistumista. Kuntoutusohjaajani tekemä työ oli korvaamatonta ja sen saman työn tulokset vaikuttavat elämääni vielä tänäkin päivänä.

Se oikea löytyi

Kun valmistuin peruskoulusta, olin täysin vailla tulevaisuuden suuntaa. Aloitin kaksi ammattitutkintoa, joista kumpikaan ei ollut minulle sopiva ala. Lopulta päädyin harjoitteluun päiväkotiin. Päiväkotiharjoittelussa ollessani sain antaa muille sitä mitä itse olin aikoinaan saanut kuntoutusohjaajaltani. Työn tulokset pystyi välittömästi lukemaan toisten ihmisten positiivisten ja kiitollisten asenteiden muodossa. Päiväkodissa työskennellessäni huomasin, että nautin työstä jossa sai olla ihmisten kanssa.

Ihmisläheinen työ opettaa paljon elämästä, koska jokainen kohtaaminen on uniikki ja noista erilaisista hetkistä koostuvat työpäivät sykähdyttävät minua. Tuolloin tiesin olevani oikealla alalla. Päädyin hakemaan lähihoitajakoulutukseen ja valmistuin lähihoitajaksi 27-vuotiaana. Lähihoitajaopintoihin lähdin monet idealistiset ajatukset mielessäni ja samoin tekivät samaan aikaan kouluun tulleet opiskelijatoverini.

Matkan kivikot

Lähihoitajaopintojen aikana tehdyissä harjoittelussa saimme opiskelijatovereideni kanssa valitettavasti todeta, että ihmiskohtaamiseen liittyvä ammattietiikka ei tullut käytäntöön erilaisten aikataulullisten tulospaineiden vuoksi. Resurssit ovat sosiaali- ja terveysalalla vähäiset ja siksi aikaa ei yleensä jää kuin vain välttämättömän perustyön tekemiseen. Alalla pitempään olleissa se näkyy turhautumisena ja mikä puolestaan vaikutti asiakaskohtaamisen sekä työn laatuun. Monet opiskelijatoverinikin pettyivät työhönsä jo opiskeluaikana.

Oli surullista huomata, että juuri ne työn antoisammat puolet kärsivät työjärjestelyiden takia. Ymmärrän toki mikä ajaa noihin henkilökunnalle ja asiakkaille epäedullisiin valintoihin, mutta uskon edelleen että asioita voitaisiin tehdä paremmin. Alalla työskennellessäni haluan omalla panoksellani olla vaikuttamassa siihen, että asiakaskohtaamisissa ollaan aidosti läsnä ja ettei ammattietiikka jää ainoastaan muistoksi kouluaikojen puheista.

Tärkeää opastusta

Eräällä koulumme harjoittelujaksolla tapasin toisen minulle tärkeän kuntoutussuunnittelijan, jonka avulla tutustuin kahteen henkilökohtaista avustajaa tarvitsevaan ihmiseen. Heistä tuli asiakkaitani. Avustajan työssä sain olla kahden asiakkaan kanssa ja siten toteuttaa sitä ammattietiikkaa mikä mielestäni on olennainen osa sosiaali- ja terveysalan työtä. Kyseinen kuntoutussuunnittelija esitteli minulle muutamia työkaluja, joiden avulla pystyin paremmin vastaamaan asiakkaiden tarpeisiin. Näitä arvokkaita ohjeita noudatamme Pajulla edelleen. Tuolloin jo tiesin, että henkilökohtaisen avustajan työ on se mitä haluan tehdä jatkossakin.

Valitettavasti avustajan työ on matalapalkkaista ja usein avustajalla täytyy olla useampia asiakkaita, jotta hän pystyy tekemään täyttä työviikkoa ja elättämään itsensä. Tämä asia kiusasi minua opintojen viimeisenä keväänä, koska päätös jatkosta oli tehtävä pian. Henkilökohtaisen avun työn esitelleen kuntoutussuunnittelijan kannustuksella aloin miettiä yrityksen perustamista ja yritystaipaleen alkuun minut lopulta johdatti yritystoimintaan perehtynyt koulumme työntekijä.

Kaikki tämä tuki ja apu johti siihen, että kesäkuussa vuonna 2010 heti kouluni päätyttyä perustin toiminimen Kuntoutuspalvelu Paju, joka myöhemmin muutettiin nykyisen kaltaiseksi osakeyhtiöksi.

Oikealla tiellä – oikeiden ihmisten kanssa

Koska yritystoiminta mahdollisti työskentelyni täysipäiväisesti henkilökohtaisen avun parissa, heräsi minulla halu mahdollistaa se myös muille. Kaikille yrittäminen ei ole varteenotettava vaihtoehto ja koin, että itsekin kaipasin samanhenkisiä ihmisiä ympärilleni tekemään tätä arvokasta työtä. Nykyisin Paju toimii siis työnantajana henkilökohtaisille avustajille tarjoten heille mahdollisuutta toimia useamman avustettavan kanssa ja taata näin itselleen kokoaikaisen työn tulotaso. Lisäksi meille on tärkeää, että jokainen työntekijämme kokee olevansa osa yhteisöä, joka tarjoaa niin tukea arkiseen työhön sekä mahdollisuuksia lisäkoulutukseen. Meille työyhteisömme jäsenten hyvinvointi on tärkeää ja pitäessä huolen toisistamme pystymme pitämään parasta mahdollista huolta myös asiakkaistamme.

Nykyisin Pajussa työskentelee parisenkymmentä henkeä, joiden kanssa jaamme saman halun auttaa ihmisiä ja olla läsnä niissä arjen hetkissä joissa asiakkaamme tarvitsevat tukea. Olemme onnekkaita sillä saamme tehdä työtä jossa autamme ihmisiä asioissa, jotka he kokevat tärkeiksi. On vertaansa vailla viedä todellinen fani katsomaan suosikkijoukkueensa jalkapallopeliä ja seurata kuinka hän hurraa joukkueelleen sydämensä kyllyydestä tai kuulla kuinka asiakas tuumaa, että alkuepäilyksestä huolimatta kaupassa olikin aivan kiva käydä. Työn merkityksen huomaa silloinkin kun asiakkaan mielessä on ollut tummia pilviä, mutta yhdessä tekemisen seurauksena päivä alkaa hänen mielessäänkin kirkastua.

Tänään ja tulevaisuudessa

Asiantuntijaverkoston ja asiakkaiden palautteen avulla työ kehittyy jatkuvasti, sillä saamme uusia työvälineitä käyttöön. Pääsemme tarjoamaan kasvavalle joukolle sitä korvaamatonta apua, jota itsekin nuoruudessani sain. Ennen kaikkea saamme tehdä hyvää ja toteuttaa sitä ammattietiikkaa, joka pitäisi olla itsestäänselvyys jokaisessa sosiaali- ja terveysalan työpaikassa.

Kiitos kun tutustuit tarinaamme. Mikäli sinä haluat olla osana Pajun tulevaisuutta tavalla tai toisella, toivottavasti otat meihin yhteyttä jo tänään!

Lämpimin terveisin,

– Jukka Palokangas
Yrittäjä

Päivitetty: alkuvuodesta 2017